Kylläpä on tapahtunut paljon kaikenlaista, ja mikä parasta, kaikenlaista kivaa!

Jäbä (Frosty Field´s Floating Point) kävi lauantaina Sillamäen näyttelyssä Virossa, tuloksena eri1 pu1 rop-jun ja vsp. Toinen junnusertikin napsahti kyytiin, eli Jäbä on nyt yhtä junnusertiä vaille junnuvalio. Onnea Jäbä, Vesa ja Tarja!

Jojo, jota trimmauksensa takia nykyään myös wannabe-löwcheniksi kutsutaan, kävi viime torstaina pyllykontrollissa, kun alkoi taas nuolla leikkauskohtaa enemmän. Jotakin tummaa siellä näkyi, ja epäilin, että siellä olisi tikki puskemassa ihon läpi. Epäilys vahvistui paikkansapitäväksi, ja eläinlääkäri veti sulamattoman langan pois. Haavat sinänsä ovat tosi siistit, eikä tunnusteltaessa peräsuolessakaan tuntunut mitään huolestuttavaa. Otettiin vielä varmuuden vuoksi vähän verinäytteitä, jotka olivat kaikin puolin kunnossa. Jojo laitettiin viikon antibioottikuurille haavan parantumisen varmistamiseksi, muuten saadaan elellä vanhaan malliin. Kyllä mammaa hymyilytti kun lähdettiin kotimatkalle!

Perjantaina me sitten lähdettiin kohti Piikkiötä ja pitkään odotettua Frosty Field´s -pentutapaamista. Heti kun päästiin perille, lähdettiin pellolle lenkkeilemään. Mukana tietty meidän koirat ja Outi kera Takun ja Supon. Koko porukka taatusti nautti hienosta ilmasta ja upeasta pellosta, jolla koirat kirmailivat kieli pitkällä. Lenkiltä palattuamme vastaanotimme loput osallistujat: Satu ja Rymy (FF Fixed Factor), Anna ja Pipsa (FF Factorial Design) ja japsineiti Nelli sekä Heidi ja Aron (FF Final Model) ja pari partisherraa. Tällä kokoonpanolla lähdettiin sitten jälkimaastoihin. Ainakin meille kyseessä oli jälkikauden avaus, jota oli kovasti odotettu! Tein Loistolle suht lyhyen ja helpon jäljen kallioiseen ylämäkeen, jossa oli runsaasti hirven jälkiä ja jätöksiä. Jälki meni tosi hyvin, ja loppupalkkana ollut lelu ilahdutti Loisto suuresti. Touhon jälki oli noin puoli kilometriä pitkä ja jäljellä 6 keppiä ja neljä kulmaa. Touho kulki hyvin, tosin viimeinen kulma meni vähän häsäämiseksi. Kaikki kepit koira ilmaisi, joten kaikenkaikkiaan jälkitreenit meni nappiin. Takaisin majapaikkaan palattiin hämärän tultua. Täytyy vielä mainita, että harvoin on niin hienoissa maisemissa ajettu jälkitreeneihin kuin nyt ajettiin, siinä oikein sielu lepäsi maisemia katsellessa!

Lauantai olikin sitten kaikille varmasti uudenlainen kokemus, sillä lähdimme aamulla aikaisin kohti Someroa ja Swedun paimennuskoulua. Siellä meitä odotti huikean hieno aamiainen, ja jahka saimme itsemme pöydän äärestä liikkeelle, lähdimme tutustumaan lampaisiin. Päivän aikana kaikki neljä pentua alkoivat toimia kohtuullisen hyvin lampailla, tosin eipä siinä päivässä nyt ihmeitä ehdi tapahtua, eli ihan vielä kukaan meistä ei lopeta päivätyötään ja ala lampuriksi. Loisto kävi ensin pyöröhäkissä ihmettelemässä, mutta vasta kun lampaat vietiin avopellolle ja Loisto pääsi Takun kanssa lampaille, se selvästi oivalsi mitä haettiin. Touho taas kyllä kiinnostui lampaista, mutta kohtuullisen paljon treenattuna koirana ei lähtenyt toimimaan niin itsenäisesti kuin nuoremmat koirat. Tämä oli ihan odotettua, mutta kivahan se oli kokeilla. Päivän aikana siis otettiin neljä treenikertaa per koira, ja siinä välissä syötiin herkullinen lounas. Lounaan jälkeen alettiin jo kaivata jotain paikkaa päiväunille, kun tuli vähän tankattua tuhdisti... Mutta kun vaan sai itsensä taas pellolle, niin kummasti sitä jaksoi liikkua. Muuten, jos haluat käydä koirasi kanssa lampailla, opettele pari asiaa: peruuttamalla juokseminen mutaisella pellolla ja lampaiden "läpi" käveleminen, ne ei meinaan todellakaan väistä, kun niiden mielestä on niin kiva olla ihmisen lähellä. Hieno päivä kaikenkaikkiaan! Päivän päätteeksi juotiin vielä pullakahvit ja katseltiin paimennusvideoita Klossnereiden seurassa, sitten seurueemme lähti vähän väsyneelle matkalle takaisin Piikkiöön. Illalla koirat saivat levätä, mutta Outi treenasi meitä ihmisiä hyvillä klikkeriharjoituksilla.

Sunnuntaina tehtiin erilaisia naksutintreenejä, tavoitteena saada koirat tekemään erilaisia asioita ämpärin kanssa. Loiston tavoitteena oli laittaa toinen etujalka nurinpäin käännetyn ämpärin päälle ja ihan hyvinhän se sujui. Sitten siirryttiin viereiselle nurmikentälle tottissulkeisiin. Siinä sitten tulikin masennus ja ahdistus, kun tuntui, ettei yksinkertaisinkaan asia enää onnistunut. Siihen varmasti vaikutti koko viikonlopun aikana kertynyt väsymys ja muutenkin tuntui, ettei omat aivot oikein toimineen ja mielentilakin oli väärä. No, hyviä ideoita saatiin ja oli kiva katsoa Loiston sisarusten ja niiden ohjaajien pätevyyttä. Onneksi omatkin treenit paranivat loppua kohti. Jotta viikonlopusta ei olisi tullut liian kevyt, painuttiin vielä jälkimetsään. Siinä vaiheessa annoin Loiston levätä ja tein Jojolle jäljen. Jälki ei ollut mikään superpitkä, mutta siinä oli muutama keppi ja pari kulmaa. Toinen kulma meni vähän pitkäksi ja jälkimmäisten keppien kohdalla Jojolla oli selvästi haju niistä, mutta se ei vain saanut paikallistettua niitä. Silloin tuuli kovasti, joka yhdistettynä muorikoiran intoon luultavasti hankaloitti hommaa. Mutta ei haittaa, pääasia että loppuun päästiin ja Jojo oli oikein tyytyväinen! Touho teki jäljennostoharjoituksia, joista eka meni söhläykseksi, mutta loput meni kohtuullisen mukavasti.

Kaiken tämän tekstin jälkeen voinette kuvitella, että kotimatkalla meidän autossa oli väsynyttä väkeä. Päästiin kuitenkin ehjänä perille, ja ollaan taas monta kokemusta ja oppia rikkaampia. Iso kiitos Outille kaikesta vaivannäöstä, Klossnereille paimennusmahdollisuudesta ja kaikille ihanasta viikonlopusta!

Kuvia tulee myöhemmin, kun jaksetaan joskus purkaa kuvat kamerasta.