Kuva: Kati Partanen

Onpahan päivä takana. Tarkoituksena oli tänään lähteä hakemaan kokemusta voittajaluokasta ja katsoa mikä tilanne koulutuksellisesti on. Loistolla on juoksut ja parhaat päivät tällä hetkellä, joten odotukset eivät olleet hirveän korkealla. Touho on piipannut kotona n. viikon, viimeiset pari päivää niitä on pystytty pitämään jonkun verran eri rakennuksissa, joten se ehti vähän aikaa rauhoittua. 

Lähdettiin aamulla n. kuuden aikaa kohti Raumaa. Koe alkoi klo 9 ja ensimmäisenä oli ohjelmassa esineruutu. Ei ollut mikään häävi suoritus, vähän oli kaveri kuutamolla eikä toiminut normaalisti. Kaksi esinettä nousi sallitussa ajassa ja viimeinenkin muutama sekunti sen jälkeen kun tuomari huusi: "aika". 22 pistettä kuitenkin saatiin.

Sitten tottiksen vuoro. Muuten ok, noudot päin persettä, ja rupesi palautuksissa hidastelemaan muutama metri ennen mua. Siinä tilanteessa otin koulutuksellisesti askeleen taakse päin ja annoin uuden käskyn. Voittajaluokassa siitä rankaistaan kovasti ja kaikki noudot puutteellisia muistaakseni. Ihan ok siis muuten, ainakin tiedetään taas mitä treenataan. Seuraaminen ja eteenmeno oikein mallikelpoiset, tottiksesta pisteitä 75.

Sitten hakumetsään. Eka lähetys vasempaan etukulmaan, siellä oli ukko joka löytyi. Seuraavaksi edettiin vähän niin ja näin, mutta edettiin kuitenkin, vähän taisi olla pää sekaisin juoksuista. Sitten alkoi tapahtua n. 150 metrissä, Touho tulee metsästä suu täynnä verta, kaulus ja pää veressä. Siinä mietin että mitäs nyt. Tuomari sanoi, että juota koira ja niin tein. Suussa ei näkynyt kuitenkaan mitään mistä olisi suihkunnut verta. Ajattelin, että kokeillaan mitä tapahtuu ja haluaako Touho jatkaa. Eka pisto tapaturman jälkeen jäi lyhyeksi, ja seuraavakaan ei ollut täydellinen mutta sitten taas tuli tosi hyviä pistoja. Ja välillä taas pistot oli vähän niin ja näin mutta jatkettiin matkaa. Kun oltiin päästy n. 250 metriin, ajattelin että 1 ukko on löytynyt ja näin pitkällä ollaan, varmasti joku on siis jonnekin jäänyt. En kuitenkaan luovuttanut, vaan lähetin oikealle puolelle, hyvin lähti ja jonkun ajan päästä ilmaisu alkoi. Juoksin sinne polvituella varustettuna kuin pieni hirvi ja siellä Touho haukkuu maalimiehelle ja veri lentää suusta. Aikaa oli jäljellä vajaa 5 min, koska sitä kului aika paljon kun tarkastelin sen kuntoa lähetysten välissä. Sitten fiksuna miehenä insinöörin logiikalla varustettuna painelin keskilinjalle ja lähelle 300 metriä ja ajattelin, että viimeisen maalimiehen on oltava vasemmassa takakulmassa. Sinne sitten lähetin koiran ja sinne se lähti tosi hyvin, mutta mitään ei kuulu. Ajattelin, että kun ei tuule yhtään, niin sinne se varmaan sitten jäi. Aikaa jäljellä oli 2 min kun koira tuli takaisin. Mietin että oikeaan takakulmaan se on pakko lähettää kun siellä ei ole vielä käyty. Pieni epätoivo siinä vaiheessa meinasi iskeä. Hyvin koira sinne lähti ja n.puoli minuuttia lähetyksestä alkoi ilmaisu. Silloin tuli kyllä helpotuksen tunne! Lopputuloksena täytyy kuitenkin sanoa että yllättävän hyvä motivaatio Touholla oli, tuntui että suoritus vaan parani tapaturman jälkeen. Pisteitä 158.

Touhon verenvuoto loppui heti suorituksen jälkeen, arvostelun aikana ei vuotanut enää ollenkaan. Suu tarkastettiin kunnolla, ja Touho oli todennäköisesti purrut kieleensä, ja tunnetustihan kieli vuotaa verta kovin näyttävästi. Pääasia että koira on kunnossa! Jos tilanne olisi epäilyttänyt, olisin keskeyttänyt kokeen, tai sitten tuomari olisi viheltänyt pelin poikki.

Tavoitteet täyttyi paremmin kuin hyvin, arvokasta kokemusta saatiin, koulutustunnus HK3, 2-tulos 255 pistettä. Hivenen toki noudot ja se viimeinen esine harmittaa, mutta turha jossitella, tyytyväisiä ollaan.

Kiitoksia treenikavereille!

t. Jari