Elämä on tällä hetkellä melkoista odottelua. Odotetaan, että saadaan pentu. Odotetaan, että Touho paranisi. Siinäpä ne isoimmat odotusten kohteet.

Huomenna lähdetään katsomaan pentuja, ja pitäisi vihdoin päättää, kumpi neiti meille muuttaa. Samalla tietenkin tarkkaillaan muitakin pentuja ja yritetään miettiä, mikä koti olisi kullekin pennulle se oikea.

Touho oli taas keskiviikkona fysioterapeutti-Katin käsittelyssä, ja meidän mielestä se teki sille oikein hyvää. Muutoin ollaan edetty samaan malliin kuin viime viikot muutenkin, eipä tässä tällä hetkellä muuta voi.

Jojo meni tänään luottohoitajalleen (=mun siskolle) viikonlopuksi. Ja voi jestas minkä shown se piti! Heti autossa se  tajusi missä ollaan, ja riemu oli rajaton. Mentiin rauhassa ja tyylillä kuitenkin, kunnes se pääsi asuntoon sisälle. Jojo juoksi pyörremyrskyn lailla pitkin kämppää varmistamassa, onko jonnekin jäänyt kissanruokaa tarjolle tai onko kissa kotona (ei ollut kumpaakaan). Sitten se yritti kertoa siskolle, ettei ole saanut koskaan mitään ruokaa, mutta Jojon harmiksi mun sisko tuntee sen liian hyvin. No, jotta elämä ei olisi tylsää, Jojo otti heti kartonkikeräyskassista jonkun laatikon, jota heitteli pitkin kämppää. Sitten se kantoi meille kaksi puista koristekissaa lattialta, ja hetken päästä parvekkeelta lasisen kynttilälyhdyn, jossa oli pitkä ketju. Juu, ehjänä! Kohta meille kannettiinkin jo muistilappuja. Ei sille voinut muuta kuin nauraa. Että siinä onkin sitten siskolla taas pitelemistä meidän muorissa.